Päivä 4.10
Seuraavana aamuna hyppäsin Liverpool Streetiltä bussiin ja matkasin kohti Stanstedia. Ryanairin lennolla oli lähinnä iloisia turistibrittejä ja minä. Ryanairin lennot tuntuvat olevan aina täyteen buukattu, koska näin halpa budjettimatkailu on taattu.

Tapasin Malún Pescaran lentokentällä. Hyppäsimme euron maksavaan bussiin ja jatkoimme matkaa Malún kämpille. Kämppä oli ihana! Luksus opiskelijamajoitus! Erityisesti tykkään parvekkeista, joita joka talossa näyttää olevan ainakin kaksi kappaletta. Italiaisissa taloissa ei ole mattoja -ei suomalaisia eikä englantilaisia kokolattiamattoja. Pussilakanoita ei myöskään tunneta, mutta kuivauskaappi löytyy.

Illalliseksi Malú kokkasi pizzaa: margaretan sekä voitaikinaan tehdyn kinkkupizzan. Italiailainen pizza eroaa amerikkalaisesta serkustaan. Esimerkiksi tomaattikastiketta ei käytetä läheskään kaikissa pizzoissa ja margaretassa juustona on tavallisesti paistamiseen tarkoitettu mozzarella. Yksinkertaisuus, selkeät maut sekä hyvä pohja ovat aidon italiaisen pizzan salaisuus. Illalliselle osallistui myös Malún kämppikset Carmen, Roberta ja Francesca.

Illalla kävimme kävelemässä Pescaran keskustassa. Valitsin korkkarit ja kilometrin kävelymatkan jälkeen aloin ontua. Plaah. (Kokemuksen jälkeen käytin seuraavina päivinä vain tennareita...) Kävelimme meren rannalle asti ja ostimme jäätelöt gelateriasta. Nam! Sää oli vielä illallakin lämmin: ehkäpä siinä kahdenkymmenen asteen pinnassa.