Enaa puhumiskoe jaljella. Sitten alkaa Leicesterikokemus olla ohitse. Tuntuu oudolta. Aika on menny ihan mielettoman nopeasti. Puoli vuotta ei ole tarpeeksi pitka aika olla vaihdossa! Rahojen ja saastojen puolesta se on tosin enemman kuin tarpeeksi (ainakin Englannissa joka on asumisen ja syomisen kannalta kallis maa), mutta kielen, opiskelun ja kokemusten kannalta ei.

Toisaalta mua huvittais jaada viela kesaksi tanne, koska en ole oppinut enkkua siina suhteessa kuin toivoin ennen tanne tulemista. Toisinaan oikeasti tuntuu, etta kuulen jopa ranskaa enemman taalla (kiitos kamppisten). Mun peruskielitaito on kylla hallussa, ja osaan puhua muun muassa sujuvasti saasta ja paivan tapahtumista enkuksi. Aksenttikaan ei ole ehka niin kimiraikkonen enaa (esim. kerran yksissa partyissa britti kiljahti, etta onhan taalla sentaan yksi enkku, kun avasin suuni ja sanoin jotain. Tosin sanoin vain yhden lauseen, ja iltaisin juhlafiiliksissa enkku on aina parempaa kuin paivanvalossa...). Toisaalta kaipaan suomen kielta. On niin arsyttavaa aina vain hymyilla ja nyokkailla, kun ei tajua leicesterilaisen puheenpartta. Joskus tunnen itseni pikkulapseksi, jolle kaikki pitaa selittaa kuin rautalangasta, jotta tajuaisin. Muksuna oleminen alkaa ottaa paahan.

Talla hetkella kaikki mun suunnitelmat riippuu vain kesatoista. Olen katsellut joitakin kesatoita Suomesta, mutta tuntuu etta kaikissa sanotaan aina sama virsi. Se menee suunnilleen seuraavasti: Kesatyontekijat on jo valittu (tammikuussa). On taysin turhaa lahettaa enaa minkaanlaisia hakemuksia, ellet sitten ole kymmenen allan ylioppilas, jolla on viisi vuotta tyokokemusta tasta tyosta ja joka pystyy tyoskentelemaan taysiaikaisesti ainakin joulusesongin loppuun asti.

Niin etta on pikkasen epatoivoinen olo. Olen kuullut, etta Enkuissa kesatoiden hakeminen voisi perati olla helpompaa. Duunarihommia tassa joutuisi kuitenkin Suomessakin tekemaan... Mun taytyy nyt miettia kahden viikon aikana, etta mihin paatokseen oikein paadyn. Nyt tuntuu, etta soudan ja huopaan. Malú olisi ihan innoissaan lahdossa toihin Lontooseen. Ma oon viela pikkasen taka-alalla. Kattellaan.

Tassa muutama turistikuva Leicesterista. Me kappailtiin eilen keskustaan syomaan enkkuateria, ja sitten mentiin ostoksille. Tosin ma tyydyin vain M&S:n suklaaseen (erityisen hyvia on kuivatut mansikat, jotka on kuorrutettu beligialaisella valkosuklaalla. Nam!) Vaatteita oon ostanut jo ihan tarpeeksi. Tai noh, koskaan ei voi olla tarpeeksi, mutta tiedatte mita tarkoitan...

Ma soin ranskiksia, papuja ja makkaraa. Malu ransikiksia, kinkkua ja paistettuja kananmunia. Ah, mita dieettisapuskaa!!!

Tassa keskustakuva. Alkaa kysyko mika katu...

Malú ostoksilla. Leicesterin Aleksanterinkatu.

Yliopiston ihanaa arkkitehtuuria Victoria Parkista kuvattuna. Tuossa keskimmaisessa rakennuksessa on samanlainen hissi kuin eduskuntatalossa. Silla on hauska leikkia!