<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Anna-Riitta saapui Leicesteriin lauantai-illalla. Kävimme sunnuntaina Leicester-city kierroksella. Kulkureitti oli Mary Gee - Queens Road - Victoria Park - New Walk - New Walk Museum - keskustakierros - yliopisto sekä paluu samaa reittiä takaisin Mary Geelle. Säät suosivat; ei satanut vettä. Illalla katsoimme läppäriltä italialaisen filmin La Vita É Bella. Mikä sitten lieneekään suomeksi?

Maanantai-aamuna Anna-Riitta jatkoi matkaansa Nottinghamiin. Mä päätin lähteä hyvästelyjen jälkeen juna-asemalle ja hypätä Birminghamiin matkaavan junaan. Birmingham kun on vain tunnin junamatkan päässä Leicesterista. Oon yrittäny houkutella mun kämppiksiä jo pidemmän aikaa sinne matkaseuraksi, mutta päätöksiä on joskus vaikea tehdä suuremmalla porukalla. Päätin siis olla kerran itsekäs ja lähteä yksin, koska muuten matkaa ei todennäköisesti tulisi koskaan tehtyä.

 

Birmingham on Britannian toiseksi suurin kaupunki. Se on shoppailijoiden taivas. Turistilehdykkä mainostaa, että kahdenkymmenen minuutin kävelymatkan säteeltä löytyy 1000 liikettä. (Päihittää siis helposti Myyrmannin...) Väittäisimpä, että Birminghamissa on mukavampi shopata kuin Oxford Streetillä Lontoossa, koska Birminghamin Bullringillä liikkeet ovat lähekkäin eikä siellä tarvitse seikkalla punaisten bussien tai muun liikenteen seassa. Toisen Birminghamin shoppailukeskuksen nimi on The Mailbox, mutta sinne meikäläisen lompakolle ei ole (vielä) asiaa, koska se on ennemminkin "the designer shopper's dream" (kuten turistilehdykkä jälleen mainostaa). The Mailboxista löytyy myös BBC. En kuitenkaan tuhlannut rahojani vaatteisiin, mutta sen sijaan ostin roskaromaanin punnalla. Nyt rahojen riittämisen lisäksi mun on alettava miettimään, kuinka paljon kamaa pystyn raahaamaan Suomeen lentokoneella. On siis vieläkin suurempi syy rajoittaa shoppailua...

 

Shoppailun (tai mukavien vaatteiden katselun) ohella kävin myös Birminghamin Museumissa sekä Art Galleryssa. Oon käynyt nyt viimeisen viiden kuukauden aikana varmaan enemmän museoissa kuin yhteensä koko elämäni aikana Suomessa. Britanniassa on vaan niin helppo piipahtaa museossa, koska ne ovat yleensä aina ilmaisia. Birminghamin museo ja Art Gallery oli kyllä visiitin arvoinen. Tosin rakennus oli sokkeloinen. Yleensä läytän Floor Plan -esitettä nähdäkseni vain, mitä museossa on, mutta nyt sain käyttää sitä myös jatkuvasti karttana. Museossa oli jokaiselle jotakin: kuvataidetta, keramiikkaa, historiaa, arkeologiaa, nykytaidetta jne... Tuntuu muuten, että melkein kaikissa suuremmissa museoissa törmää täällä jollakin tapaa Egyptin historiaan (näin ainakin Edinburghissa, Cambridgessä, Lontoossa, Leicesterissa ja nyt myös Birminghamissa. Onkohan itse Egyptissä enää yhtään muumioita jäljellä?)

 

Jos Birminghamiin eksyy, kanaalit on parasta käydä katsomassa (Brindleyplace). Nyt sää oli niin kökkö, ettei siellä oikein viihtynyt, mutta uskompa että paremmalla kelillä kahvilat, kuppilat sekä ravintolat kanaalin varrella ovat oikein mainioita. Tässä vielä muutama kuva Birminghamista. 

 

Hassu pallorakennus Bullringilla

 

Victoria Square

 

Kanaali Brindley Placella

 

Kanaalipaattejen pitää olla tosi matalia, koska muuten ne ei mahdu siltojen ali...

 

New Street

 

Jaahas. Pitänee lähteä takaisin Mary Geellä. Mullapa onkin täällä pyörä! Marghareta jätti sen Janelle lähdettyään Färsaarille takaisin ja nyt Jane antoi sen mulle lähdettyään Tanskaan. Täällä joutuu pyöräilemään autojen seassa, mutta olenkin aika tyytyväinen itteeni, kun onnistun siinä. Täytyy vaan hokea koko ajan ittelleen, että vasen, Paula vasen! Onnistuin hajottamaan toisella pyöräilyreissullani pyörän vaihteet, joten se on tällä hetkellä lähes kuin spinningpyörä ilman vastusta, mutta silti matkanteko taittuu lähes puolet nopeammin yliopistolle kuin mitä se olisi kävellen. Me muuten lähdetään lauantaina Malun ja Cecilian kanssa päiväretkelle Yorkiin. Se taitaakin olla mun vika reissu täällä ennen paluuta Suomeen. Tsaukkista kaikille tasapuolisesti!