Täällä sitä ollaan molemmat! Paula toimii kirjurina, mutta Masamarkkuli istuu tossa vieressä. Ollaan Maijun kämpillä täällä Beyoglussa (lausutaan Bejoolu) lähellä Galata-tornia (turkiksi Galata Kulesi).
Tutuiksi ovat tulleet niin Sultanahmet (lausutaan kuin kirjoitetaankin) kuin Ortaköykin. Jos Irlannissa oli paljon lampaita, raunioita ja lehmiä niin täällä on paljon autoja (etenkin keltaisia, viheliäitä, tööttääviä ällötakseja), moskejoita ja koiria sekä kissoja. Tien ylitys on aina jännä jännitysmomenttihetki vaikka liikenne onkin oikeanpuoleinen.

Eilinen päivä alkoi tyypillisimmillä / kuuluisimmilla turistikohteilla elikkä Aya Sofialla sekä Sinisellä moskeijalla (kuvia tiedossa myöhemmin). Lisäksi palloilimme niin sivu- kuin pääkaduillakin yrittäen nauttia aidosta Istanbul-tunnelmasta (The Real Istanbul-kuvia tiedossa). Illalla menimme turkkilaiselle kalaillallisella Masan kämppiksen kaverin omistamaan ravintolaan. Olipahan kokemus! Yksityiskohdat Masan blogissa myöhemmin, mutta summa summarum: Olimme kuin kuninkaallisia.

Tänään päivä alkoi hamamilla (= turkkilainen kylpylä). Siihen sisältyy suihku, sauna (joka muistutti yllättävän paljon suomalaista), ihon kuorinta, saippuahieronta sekä pikkuinen uima-allas. Nyt me ollaan puhtaita! Puhtaana oli hyvä jatkaa päivää Bosporinsalmiristeilyllä. Tänä iltana olisi vielä tarkoitus mennä koklaamaan nargilea eli vesipiippua. Maijulle pössyttely onkin jo tuttua (hihii! Masa sanoo: ehkä kolme kertaa. Paula sanoo: Maijun korvat heiluu).

Tekstiä tiedossa lisää kun aikaa likenee. Joka tapauksessa city on tosi jänskä. Nähtävää ja koettavaa riittää ja Berlitz-oppaasta on toisinaan jotain iloakin (mutta harvemmin... Emme suosittele ;))