Olen nyt Vantaalla ja täällä paistaa aurinko! En muistakaan, milloin olen nähnyt pilvetöntä taivasta. Lunta ei kyllä vielä olen, mutta eiköhän sitä saada viikon aikana satelemaan tännekin niin saadaan sitten luminen joulu.
Eilinen matka tänne ei sujunut ihan ongelmitta. Olin nukkunut perjantain ja lauantain välisenä yönä noin kaksi tuntia, joten olin enemmän tai vähemmän tokkurassa. Lauantaina kuitenkin vielä riitti tekemistä, koska piti tehdä viime hetken pakkaukset ja laittaa huoneen sekä keittiön kamat järjestykseen. Sitten kämpän avain piti vielä kiikuttaa yliopistolle.
Juna lähti rautatieasemalta yhdeltä, joten lähdin kävelemään bussipysäkille kahdentoista aikaan. Mulla oli mukana suunnilleen koko omaisuuteni, joten raahattavaa tavaraa oli ihan mielettömän paljon mukana. Zaran valtava paperipussi, johon olin tunkenut suuren osan vaatteistani, osottautui surkeaksi matkakassiksi. Siitä hajosi toinen kahva ennenkuin olin ehtinyt kävellä edes 20 metriä. Kämppäni ovi oli kuitenkin jo lukossa ja minulla ei ollut avaimia, joten en voinut palata kämpille vaihtamaan vaatteita parempaan kassiin. Ei siis auttanut muuta kuin jatkaa tuskaista taivalta bussipysäkille. Sinne joten kuten raahauduttua tajusin kuitenkin lopulta, etten millään selviäsi bussilla tavaroideni kanssa asemalle. Päätin tilata taksin.
Asemalla tapasin onneksi opiskelukamuni (kiitokset Emmille!), joka vähemmän tavaroita mukaan raahanneena pystyi auttamaan mua. Aseman ja junan välisellä matkalla Emmin apu olikin täysin korvaamatonta, koska silloin Zaran paperikassi päätti sitten hajota kokonaan liitoksistaan. Kassin pohja petti täysin ja kaikki mun vaatteet alusvaatteista talvitakkiin levisivät märälle asfaltille. Tuo tapaus kuuluu ehdottomasti "noloimmat sattumukseni" top kymppiin. Ihmiset katselivat oudon huvittuneesti mua ja Emmia, kun me tungettiin ennätyksellisellä vauhdilla vaatteita muihin kasseihin ja kiiruhdettiin junaan.
Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin, mutta jotenkin mua alkoi epäilyttämään, kuinka tulen pärjäämään tavaroiden raahaamisessa sitten kun lähden vaihtoon, jos kerran pelkästään Oulun ja Vantaan välinen matka tuottaa noin suuria vaikeuksia. Sen ainakin opin, että Zaran paperikassia (tai paperikassia ylipäätään) en tuu kelpuuttamaan enää ikinä mihinkään muuhun kuin todella kevyiden tavaroiden kuljettamiseen. Täytyy joulun jälkeen käydä hankkimassa jokin tilava ja käytännöllinen matkalaukku.
Eilinen matka tänne ei sujunut ihan ongelmitta. Olin nukkunut perjantain ja lauantain välisenä yönä noin kaksi tuntia, joten olin enemmän tai vähemmän tokkurassa. Lauantaina kuitenkin vielä riitti tekemistä, koska piti tehdä viime hetken pakkaukset ja laittaa huoneen sekä keittiön kamat järjestykseen. Sitten kämpän avain piti vielä kiikuttaa yliopistolle.
Juna lähti rautatieasemalta yhdeltä, joten lähdin kävelemään bussipysäkille kahdentoista aikaan. Mulla oli mukana suunnilleen koko omaisuuteni, joten raahattavaa tavaraa oli ihan mielettömän paljon mukana. Zaran valtava paperipussi, johon olin tunkenut suuren osan vaatteistani, osottautui surkeaksi matkakassiksi. Siitä hajosi toinen kahva ennenkuin olin ehtinyt kävellä edes 20 metriä. Kämppäni ovi oli kuitenkin jo lukossa ja minulla ei ollut avaimia, joten en voinut palata kämpille vaihtamaan vaatteita parempaan kassiin. Ei siis auttanut muuta kuin jatkaa tuskaista taivalta bussipysäkille. Sinne joten kuten raahauduttua tajusin kuitenkin lopulta, etten millään selviäsi bussilla tavaroideni kanssa asemalle. Päätin tilata taksin.
Asemalla tapasin onneksi opiskelukamuni (kiitokset Emmille!), joka vähemmän tavaroita mukaan raahanneena pystyi auttamaan mua. Aseman ja junan välisellä matkalla Emmin apu olikin täysin korvaamatonta, koska silloin Zaran paperikassi päätti sitten hajota kokonaan liitoksistaan. Kassin pohja petti täysin ja kaikki mun vaatteet alusvaatteista talvitakkiin levisivät märälle asfaltille. Tuo tapaus kuuluu ehdottomasti "noloimmat sattumukseni" top kymppiin. Ihmiset katselivat oudon huvittuneesti mua ja Emmia, kun me tungettiin ennätyksellisellä vauhdilla vaatteita muihin kasseihin ja kiiruhdettiin junaan.
Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin, mutta jotenkin mua alkoi epäilyttämään, kuinka tulen pärjäämään tavaroiden raahaamisessa sitten kun lähden vaihtoon, jos kerran pelkästään Oulun ja Vantaan välinen matka tuottaa noin suuria vaikeuksia. Sen ainakin opin, että Zaran paperikassia (tai paperikassia ylipäätään) en tuu kelpuuttamaan enää ikinä mihinkään muuhun kuin todella kevyiden tavaroiden kuljettamiseen. Täytyy joulun jälkeen käydä hankkimassa jokin tilava ja käytännöllinen matkalaukku.
Kommentit