Reissuun on nyt noin viikko aikaa. Ensi viikolla juna lähtee Oulusta Tampereelle, lentokone Tampereelta Lontooseen ja toinen lentsikka Lontoosta Pescaraan! Jippii!

Maria Luisa lähetti mulle tänään mailia, ja kirjoitti että on ihan minusta kiinni, haluanko lähteä reissaamaan Napoli-Firenze suunnalle vaiko Venetsia-Bologna -akselille. Roomassa ja Pescarassa matkustelu on tällä hetkellä varmaa, mutta muut määränpäät päätetään ehkä vasta silloin kun olen jo lentänyt Italiaan. Cecilia (Mary Gee -tuttu) asuu Bolognassa, joten voi olla että meidän matka suuntautuu Pohjois-Italiaan. Toisaalta eteläitalialainen Malú on kertonut niin monta hauskaa juttua Napolista, että vähän kutkuttais kyllä lähteä sinnekin... Saapa nähdä... Jos joku blogin lukijoista on matkustanut Italiassa, niin nyt on otan kultaisia kommentteja ja vinkkejä vastaan!

En ole vielä päättänyt, mitä haluan tehdä Lontoossa. Todennäköisesti otan etukäteen selvää jostain näyttelystä ja sivistän itseäni siellä, ja sitten käyn Camden townissa, kun siellä vierailu jäi viime kerralla niin lyhyeksi. Toisaalta aattelin kyllä ehkä tehdä shoppailuja enemmän Italian puolella (siellä on laukkuja ja kenkiä!!) Toisaalta taas tykkään Englannin ketjushoppailuliikkeistä. Noh, kulttuuria ja shoppailua sopivassa suhteessa...

Oulussa menee ihan mukavasti. Opiskelut alkoi tällä viikolla kunnolla. Ylihuominen näyttääkin kalenterista katsottuna hurjalta: luentoja on yhden tunnin taukoa lukuunottamatta putkeen aamu-puoliyhdeksästä ilta-kahdeksaan. Saapa nähdä kestääkö kantti vaiko skippaanko tylsimmät luennot :P Ah, akateeminen vapaus! Monet näyttävät olevan huolissaan mun opiskeluiden kohtalosta Italia-Lontoo -matkan aikana. Mutta äiskälle ja iskälle tiedoksi, että kyllä sitä itseopiskelukuria löytyy... Ja matkan jälkeen opiskelen sitten menetettyjen päivien edestä (yritys on ainakin kova.) Sitä paitsi matkustaessa oppii monia asioita enemmän kuin luennoilla. Kyllä ne opintopisteet sieltä sitten lopulta ropsahtaa...

Näyttää sitäpaitsi siltä, että saan vaihdossa suorittamiani kursseja ihan mukavasti korvattua. Englannin kielen kurssi ja kehitysmantsa näkyy jopa jo weboodissa! Pikkasen kyllä menetin opintopisteitä, kun monet kurssit olivat Leicesterissa laajempia kuin mitä vastaavat tarjottavat kurssit ovat Oulussa. Mutta eipä tuo mitään.

En voinut muuten olla nauramatta äsken, kun katselin blogini tilastoja. Tilastosivuilta näkyy esim. yleisimmät hakusanat, joilla sivuistoilleni on päädytty. Yksi näistä hakusanoista oli: mita tehdä kun arsyttaa. Jotenkin tuossa kyllä tiivistyy osittain blogini sisältö, vaikka on täällä kai aika paljon positiivisiakin juttuja. Oli sivuistoilleni päädytty myös paula vuodatus -sanoillakin. Nyt en kyllä enää voi vuodattaa Mary Geen ärsyttävän likaisesta keittiöstä, kun ei ole enää Mary Geetä eikä Leicesteria eikä erasmusta. En enää tiedä, kuinka kauan vuodattaminen on mahdollista! Matkaraportin aion kyllä raapustaa varmasti, mutta voi olla että reissun jälkeen tän blogin tarina on lopussa. Oulussa elämä kyllä jatkuu, ja Oulun säästä sekä yliopistoelämästä riittäis kyllä monta vuodatustarinaa, mutta ehkä ei kuitenkaan tarpeeksi (koska tarinoiden kaava olisi aina sama: Tänään satoi vettä. Meinasin nukahtaa luennolla).

Sitten kun lähden seuraavan kerran pidemmäksi aikaa jonnekin, niin linkitän uuden blogini osoitteen tyylikkäästi tänne sivustoon. Matkustelusta kun ei voi koskaan saada tarpeeksi... Nyt nukkumaan! Vakava elämä on täällä taas. Ci vediamo! Buona notte!