Tänään tein aamulla varmaan ennätyksen kännykän torkkuherätyksen käytössä. Herätys oli siis soimassa seitsemältä, mutta torkutin sitä yli kymmeneen asti. Minkäs teet, kun ei ole mikään pakko herätä ja ulkona on kamalan pimeetä ja märkää. Ei vaan millään huvittanut nousta ylös! Tällaisia aamuja on vaan ihan liian usein...

Raahauduin koululle sitten kahdentoista jälkeen laskemaan tilastotiedettä ja lukemaan sosiologiaa. Edistyin jopa vähäsen tai ainakin luulen niin. Leicesterista ei sen sijaan ole kuulunut vielä yhtään mitään, vaikka kävinkin postiluukulla ainakin kolme kertaa katsomassa, jos olisin vaikka saanut sieltä postia. Toivottavasti kuitenkin tän viikon aikana tulisi jo jotain uutta tietoa, niin voisin varata lennot! 

Veikko kysyi kommentissaan multa, että onko mun enkku jo hallussa. Vastaus kuuluu: ei ole. Voisinkin listailla tähän seuraavaksi joitakin asioita, jotka vielä vähän epäilyttää mua...

Kieli - Englannin pitäisi olla suomalaisille helppoa, mutta silti mua vähän epäilyttää siitä selviytyminen. En ole koskaan ollut mikään enkkunero, mutta saan varmaankin silti itseni ymmärretyksi siellä, vaikka natiivien puhe tuottaa varmasti aluksi vaikeuksia. Oon kanssa miettiny, miten selviän opiskelusta vieraalla kielellä. Kuinka pystyn kirjoittamaan joitakin tyylikkäitä esseitä, todennäköisesti vaikeasta aiheesta englanniksi? Entäpä sitten seminaariesitykset? Miten ne voivat sujua hyvin kun jo suomen kielelläkin niiden pitäminen jänskättää...?

Heathrow´n lentokenttä - Kuinka ikinä löydän laukkuni lennon jälkeen sieltä? Pitää todennäköisesti seurata jotakin samalla lennolla olevaa... (Oulunsalon kahden portin lentokenttä kunniaan sekä pisteet myös Helsinki-Vantaalle selkeydestä!)

Heikko suunnistustaitoni - Joitakin ei vain ole siunattu sisäisellä kompasilla. Minulta puuttuu sellainen täysin ja vaikka olevinaan opiskelenkin maantiedettä, en ole mikään hyvä kartanlukija. Voi olla, että Paula-parka on kyllä vähän pulassa uudessa maisemassa.

Vasemmanpuoleinen liikenne - Kummalle puolelle mun täytyy kattoo, kun lähden ylittämään tietä? Maijun kanssa päädyttiin Edinburghissa katsomaan molemmille puolille ja monta kertaa ja siltikin oli hankalaa sekä vaaratilanteita...

Syöminen - Paistetaanko siellä oikeesti kaikki upporasvassa...? Pitänee ottaa vanha köksänvihko sinne mukaan ja kokkailla sitten ite kämpillä ruokaa.

Kokolattiamatot - Aivastelenko aikasempaa enemmän? Mitä tapahtuu jos kaadan vahingossa juomat matolle tai lautasellinen täynnä ketsupilla höystettyä ruokaa kiepsahtaa ruokapuoli alaspäin matolle?

Asuminen - Vetääkö nurkissa? Riittääkö suihkussa lämmin vesi? Kuinka pesen järkevästi käteni pesuammeessa, jossa toisesta hanasta tulee tulikuumaa ja toisesta jääkylmää vettä?

Siinähän niitä tuli listattua ja kuten voi huomata, suurin osa noista mun epäilyn aiheista onkin tosi stereotyyppisia! Nuo tuli joka tapauksessa ensimmäisenä mieleen. Uskon kuitenkin selviytyväni Enkuissa ihan hyvin (vaikka sitä ei ehkä tuon perusteella uskoisi) ja lupaan kyllä raportoida siitä, pitääkö noi mun epäilynaiheet paikkansa. Yleensä on muuten tapana kammoksua Englannin säätä ja pelätä jokapäiväistä sadetta ja tuulta, mutta mä en kyllä jaksa uskoa, että missään voisi olla ankeampi sää kuin tällä hetkellä Suomessa. Englannin sää ei siis kuulu mun epäilyn aiheisiin.

Nyt mun on kyllä pakko lopettaa tää blogin kirjoittaminen taas hetkeksi, koska mun pyykkivuoro on jo alkanu tuolla pesutuvalla ja nyt on kai  pakko suunnistaa sinne, että toi pyykkivuori ei muuttuisi ihan mahdottomaksi. Muistakaahan ystävät hyvät kommentoida :)