Olen nyt yliopiston mikroluokassa, enka osaa kayttaa nappista. Sori siis kun pilkut puuttuu a:n ja o:n paalta. Yritan juuri suorittaa rekisterointia yliopistolle, mutta homma ei oikein edisty...

Seuraavassa on mun viikonloppuna kirjoittamia juttuja taalta. En saanut niita laitettua heti nettiin kun internetyhteytta ei ollut.

 

20.01.2007<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Täällä sitä vihdoin ja viimein ollaan. Olen ekan yön hotellissa, koska pääsen vasta huomenna mun tulevaan opiskelijamajoitukseen.

 

Matka meni oikeastaan kokonaan ilman kommelluksia (ehkä vain pari kertaa oli lähellä, että meinasin erehtyä lähtemään väärään suuntaan). Olin Helsinki-Vantaalla lähtöselvityksessä ajoissa ja matkalaukun paino näytti reilua 22 kiloa, joten se meni läpi ongelmitta. Lennon vaihto Köpiksessä sujui niinku pitikin ja Heathrow'ssa matkalaukkukin löytyi ilman sen suurempaa päänvaivaa. Kun olin päässyt lentokentältä kävellen Central Bus Stationille suoraa tietä alikulkutunnelin kautta, olin melkein ylpeä itestäni. Bussin sisällekin pääsin, kun netistä printtaamani E-lippu kelpasi kuljettajalle. Matka Leicesteriin saattoi alkaa. Bussissa mun eessä istu vanhempi miekkonen, joka mulkaisi mua pari kertaa tosi vihaisesti, kun pureskelin turkinpippureita lievittääkseni pahimpaa kurnivaa nälkääni. Mun takana istu kaks amerikkalaista teiniä, jotka jutustelivat kovaäänisesti alppireissustaan Italiassa ja Sveitsissä. Bussin kuljettajalla taas oli hauska tapa sanoa koko ajan lauseen loppuun please (esim. "Welcome to Leicester, please".) Noh, tulipahan ainakin mulle hyvänä kertauksena, että "pleasea" ei voi koskaan sanoa liian monta kertaa.. kai..

 

Ensimmäinen bussimatka vieraassa maassa on yleensä yksi mieleenpainuvimpia kokemuksia, koska silloin tekee ensimmäiset huomiot uudesta maasta. Seuraavaksi tulee pieni listaus siitä, mitä mulle jäi bussimatkasta mieleen:

 

Ohituskaista - En vaan ymmärrä tätä liikennettä. Kun ajettiin moottoritiellä (eli siis melkein koko matkan ajan), tuntui siltä kuin oltaisiin kiidetty pelkästään ohituskaistalla. Mä en kyllä ikinä oppisi ajamaan täällä. Liikenneympyräänkin pitäisi mennä myötäpäivään...

 

Elukat - Täällä eläimet laiduntavat kummallisissa paikoissa. Hevoset syö vihreää ruohoa moottoritien varrella lähellä kaupunkimaista asutusta. Lampaillekin on raivattu mielenkiintoisista paikoista laidunmaata ja nämä veitikat näyttävät laiduntavan ympäri vuoden ulkona.

 

Metsät - Missä kaikki metsät ovat? Joku yksittäinen puu tai puskakokoelma saattaa ehkä olla eksynyt moottoritien varrelle.

 

Kerrostalot - Nekin ovat tehneet joukkokatoamisen! Pieniä linnamaiseksi muotoiltuja (tavallisesti punaisia) kivitaloja kyllä löytyy mutta kerrostaloja on todella vähän. Lähiöt eivät muistuta yhtään suomalaista kerrostalojen muodostamaa asuinaluetta.

 

Sää - Miksi täällä ei sada? Aurinko paistaa ja mukava leuto tuuli puhaltaa kevyesti.

 

Mun ensikosketus leicesterilaiseen oli taksinkuljettaja, joka ulkonäkönsä perusteella oli todennäköisesti sikhi. Me ei käyty taksimatkalla kovin pitkää keskustelua. Kuljettaja tosin kysyi multa, että mistä olen kotoisin, johon vastasin tietysti että Suomesta. Kuskin ilme muuttui epäilevän näköiseksi: "siis mistä?". Toistin pari kertaa, että "from finland, from finland" mutta sitten tyydyin lopulta sanomaan, että "next to sweden". Vasta silloin kuskin ilme kirkastui ja lamppu ilmeisesti syttyi hänen päälleensä.

 

Hotelli on mukava ja siisti: löytyy kokolattiamatto ja teenkeittovälineet, todella paksut verhot ja kylpyamme, jossa toisesta hanasta tulee tulikuumaa ja toisesta jääkylmää vettä. Täällä on kanssa telkkari, josta oon muun muassa kattonu laukkakisoja, eläindokkareita ja brittikomediasarjoja sekä tietysti Big Brotheria. Toi Big Brother on tällä hetkellä täällä Briteissä kovan syynin alla. Joitakin Big Brotherin kilpailijoita syytetään rasistisista loukkauksista Big Brotherissa mukana olevaa Bollywood-tähteä kohtaan. Telkusta tuli ton kyseisen sarjan lisäksi keskusteluohjelma, jossa kolme "asiantuntijaa" pohtivat Big Brotherin kilpailijoiden sanomisia ja rasismia ylipäänsä. Myös kaikkien lehtien pääuutisena näyttäisi olevan tuo sama aihe. Aikamoinen kohu tosta on kyllä syntyny...

 

Kävin tänään pyörimässä Leicesterin keskustassa. Sinne pääkadulle ja shoppauskeskukseen olikin aika lyhyt matka täältä hotellilta ja täytyy vielä mun kunniaksi todeta, että selvisin koko matkan ajan ilman karttaa. Mulla oli ihan mieletön nälkä, joten ensimmäinen tavoitteeni oli löytää joku halpa ruokapaikka. Olin saanut ekalla lennolla syötyä yhden sämpylän, mutta sen jälkeen olin ollut varmaan paastonnut kymmenen tuntia. Ilmeeni kirkastuikin kun löysin ruokapaikan varsin kivuttomasti ilman mainitsemisen arvoista hortoilua kaduilla. Ruokapaikkana oli tietysti Burger King! Burger Kingit ja McDonaldsit ovat aivan loistavia silloin kun on ulkomailla täysin uudessa paikassa ja on ihan kamala nälkä ja on pakko saada jotain syötävää todella nopeasti heti kaupunkiin saavuttua.

 

Täällä on oikeanpuoleinen liikenne, mutta sitä ei huomaa kävellessä. Liukuportaat kyllä toimivat nurinkurisesti, mutta muuten ihmiset liikkuvat niin kuin heitä huvittaa. Jalankulkijat ohittavat toisensa oikealta, vasemmalta sekä keskeltä tai ylipäätään sieltä, mistä mahtuu. Kaupungilla musta tuntui, että olin koko ajan tiellä ja koska mulla ei ollu mitään päämäärää vaan hortoilin hassun näköisenä minne sattuu, olin pari kertaa jäädä ihan oikeasti jalkoihin. Autot aiheuttaa myös sitä päänvaivaa, koska en osaa edelleenkään ohittaa tietä ilman erillistä jännitysmomenttia. Ennen suojatietä on kyllä yleensä nuoli, joka näyttää kummalta puolelta auto tulee ja joskus siinä saattaa jopa lukea "look right / left". Osaan siis yleensä katsoa oikeaan suuntaan, kun ylitän tien. Ongelma on vaan se, että katson yleensä aina takaviistoon enkä etuviistoon niin kuin pitäisi.

 

Olin kuullut ennen tänne saapumista, että Leicester on suhteellisen pieni kaupunki ja keskustakaan ei ole mikään kovin suuri. Leicesterin keskusta kuitenkin yllätti mut ihmispaljoudellaan ja shoppailuun kelpaavia liikkeitä oli ehkä vähän liiankin paljon tarjolla (tulevaisuuttani täällä ajatellen :P). Hyökkäsin heti ensimmäisenä Mark & Spencerille (M&S), sitten jatkoin matkaa Hennesille (H&M) ja Shiren kauppakeskukseen. Levykaupasta tarttui mukaan yksi alennuslevy (5£), mutta muuten osasin onneksi pitää näppini irti kaikista houkuttelevista vaatteista ja tavaroista, vaikka näinkin mitä kummallisimpia pikkuputiikkeja. Mieleen jäi erityisesti Disney World -niminen kauppa, joka oli suhteellisen suuren putiikin kokoinen ja jossa myytiin pelkästään disney-krääsää. Lisäksi näin ihanan ison lahjatavaraliikkeen, jossa myytiin hyllyttäin erilaisia onnittelukortteja sekä söpöjä lahjanalleja. Siellä ei ollut valinnanvarasta ainakaan puutetta... Snäksikauppoja täällä näyttää olevan vaikka kuinka paljon! Myös apteekin valikoimaan sisältyi kaikenlaiset pikkupurtavat pikkupakkauksissa.

 

Nyt pitää lähteä nukkumaan, koska huomenna tarvitsee taas paljon energiaa, kun pitää löytää opiskelijamajoitukseen. Maanantaina odottaa taas uusi koitos, kun pitää selvitä yliopistolle. Tiistaina taas on ensimmäinen virallinen koulupäivä ja luennot alkaa. Jos olen vielä keskiviikkona tolkuissani, olen todella ylpeä itsestäni ;)

 

21.01.2006

 

Olen löytänyt kämpille. Mulla on huone ylimmässä kerroksessa. Huone on yksinkertainen, kalusteet vanhoja, mutta kaikki tarvittava löytyy. Mä oon tavannu mun kämppiksistä neljä tyyppiä. Veronican tapasin ensimmäisenä. Hän on ranskalainen ja oli todella ystävällinen ja näytti kaikki tarvittavat jutut mulle. Sitten täällä on italiailanen Marie (tai joku vastaava). Hän on tosi kova puhumaan. Sitten on toinen ranskalainen Celine Pariisista, mukava hänkin. Neljäs on 26-v. tyttö Berliinistä.

 

Olin tänään kaupungilla metsästämässä adapteria. Se oli ihan hullun puuhaa! Hain sitä ainakin kolme tuntia (en suostunut luovuttamaan). Lopulta löysinkin yhden, mutta siitä joutui maksamaan 17 £, Tuossa vaiheessa oli niin stressaantunut, että päätin ostaa adapterin. Maksoi mitä maksoi. Kummallista, että kaupungista löytää muun muassa pelkästään Disney-hahmoihin erikoistuneita liikkeitä, mutta yhden adapterin löytäminen voi olla melkein ylitsepääsemätöntä. Ensimmäinen kulttuurishokki on koettu!

 

Huomenna alkaa yliopistoseikkailu. Lähdemme kämppisten kanssa matkaa vähän ennen yhdeksää. Jänskää...