Nottingham on ihan tassa Leicesterin lahella. Sinne matkustaa bussilla 45 minuutissa ja junalla tietysti viela nopeemmin. Nottingham on kuuluisa muun muassa Robin Hoodista, linnasta (tai oikeastaan linnan raunioista) seka Englannin vanhimmasta pubista. Lahdimme Cecilian, Malun seka Judithin kanssa leikkimaan turistia. Seuraavassa on tiedossa jalleen kuvaesitys, Olkaapa hyvat...

Tassa enkkumaisemaa linnan muurilta kuvattuna. Arkkitehtuuri on niin tyypillista enkkua tassa. Taa kuva vois olla ihan yhta hyvin otettu esim. Leicesterista. Tammikuussa kun saavuin tanne, ihastelin omakotitalojen persoonallisuutta. Nyt lahes viiden kuukauden jalkeen taytyy todeta, etta omakotitalojen omaperaisyys on kokenut inflaantion; ne nayttaa kaikki samalta.

Linna-alueella oli iso museo. Paras osio meidan mielesta koko museossa oli lasten leikkipaikka.

Robin Hoodin patsas ja kaksi Wannabee-robbaria (elikkas meitsi ja Cecilia).

Nottinghamin aukio. Tosi muksa paikka muuten. Miks meilla ei oo Leicesterissa tommosta? Enkkupojat innostuivat uimaan tuossa suihkulahteessa. Naytti vahan vappumeiningilta.

Jalleen Robinhood ja wannabee-robbarit. Kahdeksalla punnalla (opiskelijat vain seitseman) olisi paassyt seuraamaan tarkemmin Robin Hoodin elamaa Robin Hood Tales (tai muu vastaava) -talossa. Tyydyimme turistimyymalaan ja tahan rangaistuspaaluun.

Paatimme menna linnaseikkailun jalkeen kello 13.00 ravintolaan nimelta Walkabout syomaan, koska olimme nalkaisia ja janoisia. Palvelu siella oli erittain mielenkiintoista... Seuraavassa on keskustelu, jonka kavin myyjan kanssa, kun menimme Cecilian kanssa tiskille tilaamaan hampurilaisaterian (ravintolan erikoisuuden) laittikokiksella.

Mina: Saisinko hampurilaisaterian ja laittikokiksen.

Myyja: Olisiko nayttaa henkkareita.

Mina: ??? No, mikas siina. Naytan mun ajokorttia.

Myyja vaantelee ja kaantelee sita, ja pyytaa toisen myyjan arvioimaan tata EU-lapyskaa, joka on myos kaytossa Britanniassa.

Myyja: OK.

Sitten on Cecilian vuoro todistaa henkilollisyys, ja se etta han on 30 vuotias. Myyja aloittaa taas ihmettelyn seka vaantelyn ja kaantelyn ja pyytaa jalleen toisen myyjan arvioimaan tilannetta.

Myyja: Sori, mutta me ei voida hyvaksya tata. Tama ei ole henkilollisyystodistus.

Cecilia: ???? Kylla tama kortti hyvaksyttiin silloin kun matkustin Italiasta Englantiin.

Myyja ei sano mitaan. Lahdemme pois.

Etta semmoista. Musta tuntuu, etta ulkkarit ei vaan olleet tervetulleita tohon raflaan. Myoskaan Judithin ja Malun henkkareita ei hyvaksytty, kun ne eivat olleet uusimman EU-mallin mukaisia. Niiden henkkareilla voi tosin lentaa EU-maasta toiseen ilman passia nykyaan, mutta Nottinghamin B-luokan raflassa hampurilaisaterian tilaaminen laittikokiksella ei ole mahdollista samoilla lapyskoilla kello 13.00 paikallista aikaa. Hyvin mielenkiintoista. Menimme sitten raflan edustalle ottamaan ittestamme ID-tursitikuvat, silla olihan tamakin aika janska ja aito turistikokemus.

Paluumatka sujui mukavasti.

Taalla me asutaan: Ratcliffe Roadilla.

Ja tassa on ah, niin ihana Mary Gee. Kommunikointi eri blockien valilla sujuu huutamalla. Cecilia ja Malu keskustelee tassa Block CC:laisten kanssa.

Ensi viikolla me lahdetaan Malun kanssa Lontooseen kahdeksi paivaksi. Lisaksi me suunnitellaan kovasti Yorkin matkaa. Se olis sitten tiedossa reilun viikon paasta. Luultavasti naiden reissujen jalkeen mun taytyy ottaa maitojuna takaisin kotiin ja aloittaa kesatyot; rahat alkaa olla lopussa.

Mukavaa lauantaita joka puolelle. Enkkusaa on tanaan lammin mutta pilvinen. Tana iltana on tiedossa vikat Common Room-partyt. Taa on tosi haikeeta aikaa, kun joka paiva joku marygeelainen pakkaa matkalaukkunsa ja lahtee takaisin kotimaahansa... En sitten tykkaa hyvasteista.