...melkein joka aamu aamukuudeksi mä meen! (lähde: Matti ja Teppo (se biisi))

Näin on näreet! Teen nelkyt-tuntista-työviikkoa ja ylitöitä ilmaantuessa enemmän. Leicesteri-kokemuksen jälkeen musta tuntuu siltä, että mulla on menossa elämänjaksovaihe no life. Säätkin on ollu niin hanurista, että jos jokin vapaapäivä on sattunut nokan eteen, se onkin yllättäen ja liian nopeasti kulunut vain sisätiloissa nuokkuen. Jos ilta-aurínko sattuu sopivasti paistamaan, Paula-raukka joutuu todennäköisesti vetämään verhot ikkunoiden eteen ja menemään nukkumaan. Syy: ah-niin-ihana herätyskello pirisee klo 4.30 kutsuen ah-niin-ihanaan aamuvuoroon. Ja minähän en aamuihmisiä ole! Mutta minkäs teet. Elämä on.

Tänä heinäkuuna tein sentään yhden reissun. Näin Visavuoren! Se on kesämokiltämme noin 10 minuutin venematkan päässä. Siellä asusti kuuluisa veistäjä Emil Wickström. Tässä kuva musta ja Väinämöisestä.

Mutta kuulkaapas ystävät hyvät! Mullapas onkin viikonloppuvapaa! Ja sääennustajasetäkin lupasi poutasäätä (olen kyllä hiukan epäilevä kun näin Atlantin yllä kummittelevan matalapaineen). Uskossa on kuitenkin hyvä elää... Enkku-loppu-raporttia sekä kuvia on tiedossa kunhan kiireiltäni ja laiskotukseltani ehdin. Nyt lähden vielä iltakävelylle ennen nukkumaanmenoa. Ajattelin mennä nukkumaan kahdeksalta, herätä 22.30, katsoa Kurileirin telkusta ja jatkaa taas unia 23.30. Minähän en hyvästä viihteestä luovu tyhmän aamuvuron takia!!!

Tsaukkis ja kuulemisiin!