Kamppikset painostaa mua tekemaan jarjettomia juttuja. Lupauduin eilen illalla Malúlle ja Celinelle herata aamulla puoli kahdeksalta ja lahtea heidan kanssaan juoksulenkille. Innostuin kuitenkin opiskelemaan yolla ja menin nukkumaan vasta yhden jalkeen (koska sain tehtya mun toiseen esseeseen johdannon). Kirjoiten ennen nukkumaanmenoa lapun: "Sorry Malú and Celine... I wanna sleep! Please don't wake me up. Enjoy running!" Laitoin kellon kuitenkin herattamaan puoli kahdeksalta.

Ryhmapainotuksella on kummallinen vaikutus. Herasin aikaisin ja mietin, etta en voi olla niin huono, etta jaan sankyyn nukkumaan kun muut lenkkeilee ahkerasti. Aurinkokin naytti paistavan ja ilma vaikutti raikkaalta. Ei muuta kuin ylos, ulos ja lenkille! Me vedettiin puolen tunnin lenkki suht reippaalla vauhdilla kello puoli yhdeksan aamulla. Nauroin  ekat viisi minuuttia juostessa, koska en voinut uskoa tekevani jotain sellaista; lenkkeilla aamulla kello 08.30. Mutta nyt olo on niin virkea ja mainio, etta en usko, etta tuo jai vikaksi kerraksi.

Muuten yksi juttu mika mua arsyttaa taalla Enkuissa suuresti on liikenne (siis myos muutkin jutut kuin se, etta liikenne on oikeanpuoleinen). Autot ei nimittain koskaan pysahdy, kun ylittaa tieta. Aina saa varoa ja juosta henkensa edesta, jos erehtyy lahtea ylittamaan tieta, kun on eka katsonut vaaraan suuntaan. Autot ei hidasta ja antaa tosi harvoin tieta. Arsyttavaa.

Ma oon nykyaan aika ahkera kirjoittamaan blogia. Musta tuntuu, etta se johtuu siita kun mulla olis niin paljon koulujuttuja tehtavana... Nyt taytyy lopettaa ja jatkaa esseen kirjoittelua. Deadlinet lahestyy... Tsau!