Lupasin jonkinnäköistä yhteenvetoa mun vaihtokokemusta. Hih... Oon ollu vähän laiska. Näin kahden kuukauden jälkeen sellainen on kuitenkin tiedossa. Tässä joitakin vinkkejä tuleville erasmuksille ja muuten-vaan-kiinnostuneille.

Vaihdon kesto - Olisin viihtynyt kauemmin kuin puoli vuotta. Syinä kielitaito, opiskelu ja sopeutuminen. Enkku alkoi luonnollisesti sujua Leicesterissä viikko viikolta aina paremmin. Silti petraamisen varaa jäi paljon. Natiivien kanssa jutustelu on vieläkin jänskää. Vaihdon lopussa siihenkin alkoi jo tulla varmuutta, mutta kielen kannalta peruskielipäiselle (määrittelen itseni sellaiseksi) puolivuotta ei ole kuitenkaan tarpeeksi. Opiskelujen kannalta olisi kanssa ollut fiksua viettää vaihdossa koko vuosi, koska olisin sitten toisena lukukautena tiennyt paremmin mitä brittiläisen yliopiston esseessä vaaditaan ja minkälainen kurssin loppukoe tulee suunnilleen olemaan. Luennoista ja seminaareistakin olisi saanut varmasti paljon enemmän asiaa irti. Lisäksi mulla tuli puolen vuoden jälkeen semmoinen fiilis, että olisin viihtynyt vaihdossa pidemmän ajan. Vaihtokokemus jäi ikään kuin kesken. Vuodessa olisin varmaan ehtinyt kyllästyä helpommin brittiarkeen, asiat olisi alkaneet tympimään enemmän (ja tämä olisi tehnyt Suomeen paluun vaivattomaksi).

Raha-asiat - Venytä penniä ja kituuta rahojesi kanssa Suomessa. Britannian punta vastasi suunnilleen euroa, joten kulutin rahaa vaatteisiin ja ruokaan noin 1.5 kertaisesti. Lisäksi reissasin ja maksoin suomalaisen opiskelijayksiön hintaista vuokraa. Mutta vaihdossa ollaan luultavasti vain kerran elämässä. En kadu yhtäkään tekemääni matkaa, vaan kadun enemminkin tekemättömiä matkoja. Harvoin sitä on mahdollisuus asua ja matkustaa vieraassa maassa. Ole siis realistinen mutta älä turhan pihi!

Kielitaito ja paikalliset - Jos haluat tutustua paikallisiin, ei kannata jäädä nyhjäämään pelkästään vaihtaripiireihin. Kannattaa osallistua yliopiston omiin järjestöihin! Jos olisin ollut vaihdossa koko vuoden, olisin todennäköisesti tehnyt näin. Vaihtareiden kanssa on kyllä helppo viettää aikaa, koska kaikki ovat samassa tilanteessa. Siksi vaihtareiden erottaminen omiin ghettoihinsa (Leicesterin tapauksessa Mary Gee) ei ole pelkästään huono asia. Ystäviä saa helposti.

Britti-aksentti (liittyy vahvasti edelliseen) - Jos haluat oppia tyylikkään brittiaksentin, paikallisten kanssa kaveeraaminen on valttia. Loistokkaan kielitaidon oppii varmimmin niiltä, jotka osaavat sitä paremmin. Mun kämppis Theani puhui normi-vaihtari-enkkua, kun tapasin hänet ekaa kertaa tammikuussa. Toukokuun lopulla hän tahkoi enkkua melkein samaantyyliin kuin kukatahansa natiivi-britti - samanlaisella korostuksella. Tästä edistyksestä Theani sai kiittää paikallista poikaystäväänsä, jonka seurassa Theani hengasi viimeiset kuukaudet.

Oma asenne - Löysää ranteita! Nipottaminen ei kannata. Pääsee helpommalla, kun katsoo monet asiat sormien läpi. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos on myös tehokas neuvo.

Opiskelu - Itse sain valittua kursseja, joita ei ole tarjolla Oulussa, mutta jotka kiinnostavat minua. Vaihto on siis mainio tilaisuus opiskella juuri sitä mitä haluaa. Toisaalta oli mulla pari peruskurssiakin, jotka saan todennäköisesti helposti hyväksiluettua Oulun vastaaviksi kursseiksi. Kurssisuunnitelmaa ei kannata tehdä liian täyteenbuukatuksi, jos haluaa viettää tyypillisen erasmuksen vapaa-aikaa

Ruoka - Varaudu siihen, että tulee ylimääräisiä kiloja ja tulee syötyä & juotua epäterveellisemmin... En muuten ymmärrä brittien mieltymistä etikkaan. Eilen koin déjá vun kun äiti säilöi punajuuria; etikan haju oli vahva. Sitten muistin, että britit tunkivat samaa tököttiä sipseihin ja ranskiksiin.

Vakuutus - Ota sellainen tai muuten joudut ehkä katumaan!

Kämppä - Itse olin joka toinen viikko kipeenä. Todennäköisenä syynä oli Mary Geen home- & kosteusongelmat. Jos olisin ollut kokonaisen, maagisen vuoden Englannissa, olisin luultavasti muuttanut Mary Geelta pois. Ei ole mukavaa kun kurkku on jatkuvasti kipeä ja nenä vuotaa. Nyt en ole sairastanut Suomessa samoja oireita kertaakaan. Aseta siis oma terveys etusijalle... (ja maksa rahaa vieläkin enemmän kuin normi-suomi-opiskelijayksiön verran...)

Kannattaako kuitenkin lähteä? - KYLLÄ

Matkustaessa näkee kaikenlaista. Nää alpit ikuistin matkalla Lontoosta istanbuliin.