Kun saavuin Leicesteriin, suurin uutinen koko UK:ssa oli Big Brotherin rasismikohu. Nyt kun olin lähdössä takaisin kotiin, otsikoissa on terrori-iskut Lontoossa ja Glasgowssa, uusi pääministeri Gordon Brown, tuhoisat tulvat erityisesti Sheffieldissä, Spice Girlsien palaaminen yhteen sekä Madeleine McCannin edelleen kateissaolo.

Suomessa on helle ja tuntuu, että kesä on alkanut vasta nyt. Yritän sivuuttaa ihmiset koko ajan oikealta puolelta ja aiheutan hämmenystä. Auton ajo sentään sujui tänään ihan hyvin vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Suomikaupungit tuntuvat todella autioilta. Suurin osa on varmaan karannut mökeillensä.

Nyt on vuorossa viimeinen viime-torstain Lontoo-raportti.

 

Lontoosta

Yksi asia yli muiden, josta kadehdin leicesterilaisia on se, kuinka helposti he voivat tehdä päiväretken Lontooseen. Että mie sitten tykkään Lontoosta!

Siellä ei käy aika tylsäksi! Olen viettänyt Lontoossa kahdeksan päivää, ja se tuntuu vain pieneltä raapaisulta. Joka nurkan takaa löytyy jotakin uutta, ja tunnelma on aivan toista kuin muissa brittikaupungeissa. Joku päivä haluan muuttaa Lontooseen ja asua siellä vuoden. Ei siellä montaa vuotta ehkä jaksaisi pyöriä. Mutta vuoden kun voisi olla lontoolainen... tai kaksi. Tosin terroristit tekevät asiat nykyisin hankalammaksi. Helsinki on epäilemättä turvallisempi kaupunki asua.

Viime reissulla kävin Tate Modernissa. Ehdin tutustua vain yhteen näyttelyyn nimeltään Global Cities, mutta se olikin maantieteilijän näkökulmasta erityisen mielenkiintoinen. Siinä tutkittiin kymmenen metropolin (Lontoo, Istanbul, Johannesburg, Kairo, Los Angeles, Mexico City, Mumbai, Sao Paolo, Shanghai ja Tokio) sosiaalisia ja spatiaalisia olosuhteita.

Tate Modernissa

 

Näyttelyssä opittua Lontoo-tietoutta:

- Lontoossa asui vuonna 1939 8,6 miljoonaa ihmistä, kun nykysin siellä asustaa vain 7,5 miljoonaa. Lontoon populaatio on kuitenkin taas noususssa, ja se onkin maailman 360:ksi nopeiten kasvava kaupunki maailmassa.

- Lontoon lukuisat puistot, puutarhat sekä avoimet tilat saavat aikaan sen, että Lontoon väestöntiheys on kaupungiksi suhteellisen alhainen.

- 95 % niistä jotka ovat muuttaaneet Lontooseen vuoden 1995 jälkeen, eivät ole syntyneet Iso-Britanniassa.

- Lontoossa on olympialaiset vuonna 2012.

 

Näyttelyn jälkeen kävin äkkiä piipahtamassa Camden Townissa, josta sai ostettua Oxford Streetiä halvemmilla hinnoilla mukavan näköisiä jutskia. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta mulle tuli kiire lähteä Masa-Markkulia vastaan Liverpool Streetille. Masa vaihtoi Istanbulin lentoa Lontoossa, ja hänelle jäi muutama tunti aikaa jäädä pyörimään Lontooseen. Emme ehtineet nähdä paljon mitään niin lyhyessä ajassa... Otimme metron Oxford Circukseen, käppäilimme Oxford Streetiä pitkin M&S:lle, ostimme pikniktarvikkeita, maksoimme itsepalvelutiskillä, jatkoimme metrolla Marble Archiin, otimme kuvia Marblen Archin edustalla, kävelimme Hyde Parkiin, söimme eväät ja näimme hevosia (kuvassa). Sitten tajusin, että mun bussi lähtikin takaisin Lesteriin klo 17.30 eikä klo 18.30 niin kuin olin koko päivän luullut. Tuli kiire, ja Circle Linen takkuili (=jouduimme odottamaan sitä yli 10 minuuttia, ja matka Marble Archista Victoria Stationille kesti yli 45 minuuttia). Tyhmän metron takia sitten myöhästyin bussista!!! Jouduin pulittamaan 12 puntaa lisää uudesta tiketistä. Maijukaan ei ehtinyt nähdä metron pöllöilyn takia Big Beniä, vaikka oli niin suunnitellut. Voihan tyhmä Circle Line! Valitin suurin ääneen Masa-Markkulille metrossa ja haukuin koko undergroundin alimpaan maailman rakoon. Toivottavasti samassa vaunussa ei ollut muita suomalaisia...

Heppaparaati. Olikohan uuden pääministerin kunniaksi...?

Joka tapauksessa, ilman tuota metro-bussisekoilua Lontoo oli jälleen loistava. Joku päivä vielä palaan ja pidemmäksi aikaa...

Kirjoittelen pikapuoliin vielä jonkinnäköistä erasmusopiskelupakettia ja yhteenvetoa Enkuista.

Oli kyllä mahtavat puoli vuotta!